perjantai 22. lokakuuta 2010

Parque Warner Bros Madrid

Lentokoneella Malagasta Madridiin vain tunti ja sieltä suoraan teema puisto Warner Brosiin. Vaivaiset kaksi tuntia ja olimme jo perillä, lasten kanssa matkustaessa kätevää. Puisto sijaitsee 25 km Madridista kaakkoon. Lapsilla lenteli perhosia mahassa lähestyessämme teema puistolle vievää tietä. Teemapuiston suuret sisäänkäynnin kaaret avautuivat eteemme ja viimeistään tunnelmaa toi viereisessä olevan vuoristoradan matkustajien kiljuminen. Kesä oli jo ohi, joten vältimme pitkät lippujonot -tunnetusti mehän emme jonota. Astuessamme sisälle puistoon, meille avautui täysin uusi maailma. Puisto oli kuin hyppy suoraan amerikkalaiseen elokuvaan, vanhoja autoja-amerikan rautoja, vanhoja rakennuksia ja kahviloita, jalkakäytävällä kuuluisuuksien mukaan nimettyjä tähtiä.. Suurissa rakennuksissa oli vierivieressä kauppoja, tietenkin toinen toistaan hokuttelevampia myymälöitä lapsille, "äiti, mä haluan ton, ei kun ton, ei kun ton.." Spiderman, batman, hello kitty, princess...







Yritimme päästä huvipuiston puolelle ilman suuria ostoksia, muutama pakollinen pehmolelu tarttui kuitenkin mukaan. Puistossa, pienten lasten puolella oli paljon erilaisia laitteita ja iloisia lapsia. Vältyimme onneksi jonottamiselta ja ennätimme käydä monessa laitteessa pyörittämässä pään- ja mahan sekaisin. Tietysti pääsin itsekin kokeilemaan mm. karuselliia, helikopteria ja muita lasten laitteita. Päivä taittui iltaan nopeasti. Mutta oli vielä päästävä aikuistenkin laitteisiin.. Niin hurjia laitteita, etten juurikaan muista mitään muuta, kuin laitteeseen menon ja tulon pois, sanattomana ja kalpeana. Lapset nauttivat puistosta kovasti ja meillä oli todella hauska päivä!

Madrid tarjoaa hienoja matkustus mahdollisuuksia koko perheelle; kulttuuria, nähtävyyksiä ja ihania ravintoloita on paljon. Erittäin kiva, puhdas ja kaunis kaupunki. Seuraavana päivänä tutustuimmekin hieman lähemmin paikallisten tapaan viettää sunnuntaita. Kävelimme keskustassa sijaitsevassa kauniissa Retiro puistossa, joka täyttyy sunnuntaisin varsinkin lapsi perheistä. Puisto oli täynnä erilaisia katutaiteilijoita. Joka kymmenen metrin välein lapset halusivat pysähtyä katsomaan taikureita, nukketeatteria ym esityksiä. Tunnelma oli erittäin leppoisa ja välitön. Juuri tällaista sunnuntaipäivää toivoinkin, lasten kanssa yhdessä oloa ja mukavaa tekemistä ulkoilmassa. Väentungos oli välillä valtava ja sainkin todella vahtia omia lapsiani etteivät he hukkuneet ihmisvilinään, sinkoillessaan esittäjältä luota toiselle. Kauhistuksekseni huomasin erittäin hätääntyneen näköisen isän juoksevan ympäriinsä etsien lastaan ja huutaen lapsensa nimeä. Mitään kamalampaa tunnetta ei varmasti voi olla, kuin oman lapsen kadottaminen tuollaiseen suureen väkijoukkoon. Itselläni on käynyt jopa mielessä laitattaa sirut lapsiin, turvallisuuden vuoksi, vilkkaita kun ovat.





Kotimatka ei tietenkään mennyt kommelluksitta, mikä on meidän perheelle normaalia. Istuimme ihastuttavassa ravintolassa syömässä ja  tilasimme vielä jälkiruokaa rauhassa, kunnes tajusin katsoa kelloa... Lento lähti tunnin päästä ja olimme Madridin keskustassa. Pienten lasten kanssa nopea lähtö on täysin mahdotonta. Toiselle tuli siinä kiireessä vessahätä ja kun toinen kävi niin toisellekin tuli. Autolle päästyämme lapset eivät heti päässeet sopuun istumapaikoista.. eli kaikenlaista pientä. Lentokentälle päästyämme tiesin jo ettei ole mitään mahdollisuutta ennättää koneeseen. Marssimme siis suoraan lippuja myyvälle luukullle. Siinä selvisi, että olimme myöhästyneet illan viimeiseltä lennolta. Ainoa kotiinpääsy vaihtoehto oli juna. Lähdimme kohti Madridin juna-asemaa....junaa joka ei siis ole suosikki matkustusvälineeni. Ykkösluokan vaunussa oli kuitenkin niin mukavaa ja rauhallista matkustaa, että totesin sen olevan helpompi matkustus muoto Madridiin kuin lentokone. Joten ensi kerralla menemme junalla!

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
 Hänt' ihana enkeli kotihin vie
 Niin pitkä on matka, ei kotia näy
 Vaan ihana enkeli vieressä käy"

torstai 14. lokakuuta 2010

Real Madridin vieraana!

Saimme kutsun seuraamaan Real Madridin ja Mallorcan välistä jalkapallo ottelua. Tämä kutsu ei kuitenkaan ollut ihan tavanomainen, koska se sisälsi meno-paluun Madridista Mallorcalle yhdessä Real Madridin jalkapallojoukkueen kanssa, heidän yksityiskoneessaan. Matkaan kuului myös yöpyminen samassa hotellissa jalkapalloilijoiden kanssa, illallinen pelaajien kanssa ja liput otteluun Vip katsomoon. Jalkapalloa aika vähän seuranneina, emme heti osanneet edes kuvitella, kuinka suuresta asiasta olikaan kyse. Espanjassa jo jonkin aikaa asuneena olimme kuitenkin nähneet kuinka kiihkeästi seurattu urheilulaji jalkapallo on ja kunka paljon tunteita se pystyykään herättämään. Hieman epäröimme, koska emme ole jalkapalloilun faneja emmekä ymmärtäneet lajista yhtään mitään, mutta kutsu tuntui kuitenkin niin houkuttelevalta, että uteliaisuudesta päätimme lähteä reissuun. Olihan joukkueessa erittäin nimekkäitä ja komeita pelaajia, kuten Cristano Ronaldo, Guti, Iker Casillas..

Matkamme alkoi Madridin lentokentältä, jossa tutustuimme pelaajien huoltotiimiin, managereihin, sponsoreihin ja kymmeniin toimittajiin. Lentokentän turvatoimet olivat todella tiukat, yksityiselle puolelle ei päässyt ilman asianmukaista paperia ja turvamiehiä oli joka puolella. Saimmekin oman turvamiehen, joka liikkui mukanamme matkan ajan, olimmehan nyt Real Madridin vieraana ja menossa heidän yksityiskoneellaan Mallorcalle. Meitä alkoi jopa hieman jännittää mitä reissu toisi tullessaan, alku oli ainakin hyvin vaikuttava.

Pelaajat saapuivat terminaaliin yhtenäisissä tyylikkäissä tummissa puvuissaan ja paitapuseroissaan. Silmäniloa riitti todellakin ja mieleen tuli väkisin kuva juorulehden sivuilta Cristiano Ronaldon vatsalihaksista..  Saimme kyllä monia kysyviä ja flirttaaviakin katseita, se on myönnettävä. Poikien yksityiskoneessa matkustaa erittäin harvoin, jos koskaan nuoria naisia.... moni olisi erittäin mielellään ollut paikallamme tässä tilanteessa. 

Koneeseen siirtyi ensin huoltoporukka, lehdistö sitten me vieraat ja viimeisenä pelaajat. Lähikontakteja syntyi väkisinkin ja pelaajien hymyt olivat hurmaavia. Kone täynnä lihaksikkaita ja komeita nuoria miehiä, voisiko enempää toivoa..? Cristiano Ronaldo istui sivuttain meihin ja hän oli kovasti kanssamme juttutuulella. Moni muukin pelaaja kyseli mielenkiinnolla kuinka pääsimme mukaan. Meille rupesi pikkuhiljaa valkenemaan miten mittavasta asiasta oikeasti oli kyse ja kuinka suljettua elämää nämä jalkapallotähdet oikeasti elävät.





Matka Madridista Mallorcalle meni erittäin mukavasti ja nopeasti. Laskussa meille annettiin tiettyjä turvaohjeita ja lentokentällä ymmärsimme syyn siihen. Fanit olivat kuin hyeenalauma, he tekivät kaikkensa, jotta saisivat koskettaa tai edes nähdä vilauksen pelaajista. Me saimme myös osamme, salamat välkkyivät koko ajan, tokihan meitä luultiin pelaajien tyttöystäviksi :)

Siitä sumasta selviydyttyämme pääsimme bussiin jossa oli tummennetut lasit. Sankka fanijoukko ympäröi bussin... Bussiamme tarvittiin saattamaan poliisisaattue, koska perässämme seurasi kymmeniä autoja ja mopoja aina hotelliimme asti. Hotellin edustalla oli vastassa valtava fanilauma, joka sekosi pelkästään bussin näkemisestä. Real Madridin lakanat ja liput heiluivat fanien käsissä ja huutomyräkkä oli valtava, meitä rupesi väkisin naurattamaan. Nyt olimme erittäin hyvillämme kaappien kokoisista turvamiehistä, joita oli toivottavasti tarpeeksi. Hotellissa meidät sijoitettiin pelaajien kanssa ylimpään kerrokseen turvallisuus syistä. Fanilauma huusi yötä-päivää hotellin edustalla, ympäriinsä oli sijoiteltu patjoja ja telttoja mihin fanit olivat leiriytyneet.

Saapumisiltanamme söimme illallisen pelaajien kanssa, joka oli alkuun jännittävän tuntuinen tapahtuma, pelaajat kuitenkin rentouttivat tunnelman nopeasti rennolla olemuksella. He kyselivät kiinnostuneina kaikesta mahdollisesta ja olivat kovin inhimillisiä, siihen nähden kuinka kovan luokan tähtiä olivat. Heillä oli tietenkin oma kokki mukana ja ruokavaliossa noudatettiin tiukkaa linjaa. 

Jalkapallopeli oli todellakin kokemisen arvoinen, tunnelma oli huikea ja Ronaldon kantapää kikat jäivät kyllä mieleen. Vip-katsomossa oli julkkiksia, kutsuvieraita, ja sponsoriyritysten edustajia. Peli oli nopeasti ohi, Real Madrid voittaessa komeasti.

Kotiinpaluu oli samanlaista hullunmyllyä fanien kanssa, tilanteet tuntuivat jopa muutamaan otteeseen vaaralliselta. Madridin takaisin päästyämme matkamme jatkui vielä Marbellaan. Matkalla kävimme läpi reissuamme ja kyllähän se tuntui uskomattomalle. Emme voineet olla ihmettelemättä kuinka suurien tähtien kanssa olimmekaan päässeet matkalle. Hieno muisto jäi mieleen pitkäksi aikaa, kuten komeat pelaajatkin!

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kotirouvana Espanjassa

Käsite housewife on saanut ihan uuden merkityksen asuessamme täällä Espanjassa. Naisen osana on hoitaa kotia ja taloa, mikä ei aluksi tuntunut kovinkaan rankalta ajatukselta kunnes… Niin kunnes, kohtasimme erittäin haastavia ja merkillisiä ongelmia, joihin koto-Suomessa harvemmin tuli törmättyä.

Espanjassa jokaisessa omakotitalossa eli villassa on usein oma vesipumppu ja vesisäiliöt. Vesipumppu saattaa reistailla useita kertoja vuodessa, syynä ovat vesikatkokset ja pumpun ylikuumeneminen. Täällä ei viitsitä vesikatkoksista ilmoitella onkin siis hyvä pitää fontaneiron, putkimiehen numero pikavalinnassa. Vesisopimukset tehdään asuinalueen oman hallinnon kanssa eikä omaa sopimusta vesiyhtiöön ole lainkaan. Veden jakelu on siis täysin asuinalueen hallinnon käsissä, jos unohdat hoitaa maksut tai et edes saa vesilaskua, katkeaa vesi tai paremminkin sanottuna häviää vesimittari talon ulkopuolella olevasta laatikosta välittömästi. Siinä ei auta minkäänlainen selittely Carlokselle tai Hoselle kömpelöllä espanjankielentaidolla kun mittaria viedään..

Jopa laskujen maksukin on tehty haastavaksi. Saat laskun käteesi ilman mitään pankkitietoja ja joudut metsästämään esimerkiksi naapureiltasi toimintaohjeita kuinka hoidat tai missä maksat laskusi. Suomessa hoidat kaikki laskusi kätevästi internetin kautta pankkitunnuksillasi ja Espanjassa joudut maksamaan laskut käteisellä Correosiin eli postiin.
Alkeellista-kyllä. Aikaa vievää ja hermoja raastavaa-kyllä!

Sähköjen kanssa on melko samanlaista, välillä sähköt katkeavat ilman syytä koko naapurustosta. Kun sähköt kytketään taas päälle espanjalaiseen tyyliin voi volttimäärä olla hiukan isompi ja hetkessä kaikki kodinkoneesi ja lamppusi ovat palaneita. Reklamaation tekeminen ja saatavien perintä virheen tehneeltä sähköyhtiöltä onkin sitten toinen tarina ”huomenna, huomenna” kulttuuriin omaavassa maassa.

Onneksi ympärillämme asuu jo kaikkeen tähän tottunut monikansallinen joukko kotirouvia, joilta olemmekin saaneet hyvät listat apumiehistä, joita voi soitella korjaamaan tv-satelliittia sateen jäljiltä tai sähkökatkon aiheuttamaan toimintahäiriötä ulkoportissa. Välillä tuntuu, että kaikki aika menee valvoessa talon korjaustöitä ja soitellessa ammattilaisia paikalle.

Onneksi aikaa jää myös sosiaalisen elämän viettoon. Asuinalueemme kotirouvat ovat hyvin järjestäytyneitä ja tapaavatkin usein lounaan tai kutsujen merkeissä. Aikaa täytyy jättää tietysti myös viikottaiselle kampaajakäynneille ja muulle kauneudenhoidolle. Pelkkä hiusten pesu ja kuivaus ammattilaisen tekemänä piristää aina tai käväisy vaikkapa spassa. Myös muotinäytökset ja erilaiset kokkarit istuvat hyvin viikkoaikatauluumme.

Espanjalaiseen elämäntapaan tottuu kuitenkin nopeasti ja alkaa itsekin elää leppoisampaa elämää ainakin aikataulujen suhteen. Asiat mitä et ehdi hoitaa tänään, voit hoitaa huomenna tai sitten ylihuomenna…eikä siestakaan ole  yhtään hassumpi keksintö...

torstai 30. syyskuuta 2010

Miljönääri –vai biljönääriäidit

Kun ohjelmaa kuvattiin oli työnimenä "Elämää Marbellassa" olimme pudota perseellemme kun kuulimme Nelosen päättäneen ohjelman nimeksi ” Miljönääriäidit"


a) koska harmistuimme, ettei nimi ollutkaan Biljönääriäidit

b) pelkäsimme mahdollisia onnenonkijoita

c) tv-sarja on puhdasta viihdettä



Ohjelman nimen ei ole tarkoitus olla maailman vakavin, se ei perustu pankkitiliemme saldoon, eikä ohjelman tekijät niitä ole kyselleetkään – ideana tässä sarjassa on ollut se, että kuvataan hyvin erilaista elämäntapaa Espanjassa, Marbellassa, joka pullistelee vauraita ihmisiä.


Tv-sarjan jaksoihin on leikattu kuvauspäivien aikana tapahtuneet asiat tiivistetysti. Kuvausten aikana toteutimme elämäämme kuuluvia asioita nopetetulla aikataululla. Tämä ei siis ole mikään dokumenttielokuva elämästämme, vaan tässä on esitetty sellaista puolta meistä, jonka on ajateltu Suomessa kiinnostavan, eli on paljon asioita, jotka olemme rajanneet ohjelman ulkopuolelle ja jokaista siivousta tai ruoanlaittoa ei ole kuvattu. Totta kai ohjelma näyttää erilaiselta, kuin mitä itse kuvitteli, ainakin siinä mielessä, että jos kaksi kuukautta kuvataan, ja lopulta siitä leikataan 20 minuutin jaksoja – jokainen ymmärtää että se ei ole silloin dokumentaarinen totuus vaan viihdettä!


Olemme olleet yllättyneitä ohjelman synnyttämästä keskustelusta ja kohusta. Tietenkin on hienoa, että katsojaennätykset paukkuvat, ja asioista syntyy keskustelua. Jos lähtee tällaiseen ohjelmaan, tietenkin toivoo, että se menestyy.


Toisaalta, olemme seuranneet hämmästyneinä, kuinka vakavasti meidän joitakin juttuja on analysoitu, ohjelma on kuitenkin tarkoitus olla kevyttä viihdettä. Ja edelleen ajamme kyllä mieluummin Bentleyllä kuin Ladalla ;)


Mukavia katseluhetkiä ja huumorilmieltä!

Tervetuloa tähtisumuun!

Tervetuloa Maria & Nina in Stardust blogiin. Tänne kirjoittelemme kuulumisia, ajatuksia, ja mielipiteitä ajankohtaisita asioista.

Pysykää kyydissä...

Marbella +26